Kolmikko on saavuttanut kahden viikon iän. Kaikilla on silmät auki ja painokin on yli kilon. Vaikuttavat aika vahvasti siltä, että ovat viihtyneet maitobaarissa :D! Kolme suuta ja kahdeksan nisää - ei vaadi isoja taisteluja saada tarpeeksi ruokaa.

Hiljalleen on aloitettu kävelyharjoitukset, vaikka enin aika menee edelleen nukkuen ja syöden. Elli-emo tykkää jo kuitenkin käydä pitemmillä lenkeillä äitin, mummon ja isomummon kanssa, mutta on kyllä erinomaisen hyvä emä kolmikolle. Mitään erikoista ei ole ollut, kaikki on mennyt todella hyvin. Paitsi että onhan se itselle ihan erilaista, kun on näin pieni pentue.

Kerta kaikkiaan ihania pentuja! Mutta ainahan ne.

Elli synnytti pienen pentueen 12.4. eli kuusi päivää sitten. Ensin tuli täpäkkä tyttö ja kolmen vartin kuluttua muutamassa minuutissa kaksi oikein potraa poikaa. Mahan ja Ellin koko raskausajan kestäneen väsymyksen tiimoilta odottelin vähän isompaa pentuetta, mutta näin on oikein hyvä. Kolmikko voi oikein hyvin, pojat ovat jo tuplanneet painonsa ja tyttökin varmaan huomenna. Olin jo vuosia sitten päättänyt, että jos meillä on ikään kolmen pennun pentuetta, ne nimetään Aurinko-, Kuu ja Tähtiteemalla - ja pojat tulevat olemaan Auringonpaiste ja Kuunloiste sekä tyttö Tähdentuike, kutsumanimiltään pojat Hippu ja Tuisku, tyttö luultavasti Malla. Pojille on jo kodit ja tyttö jääkin itselle.

Kaikki on mennyt kerta kaikkiaan hyvin. Ellillä oli heti synnytyksen jälkeen ripulia, mutta se rauhoittuu Canikur-kuurilla. Maitoa on koko ajan tullut vähintäänkin riittävästi! Nyt tuore mamma on jo tykännyt käydä rallattelemassa hangilla ja kolmikko on varsin hiljainen, mutta erittäin määrätietoinen.

Onhan tämä aina yhtä ihmeellisen ihanaa!

Kaksi ja puoli vuotta on mennyt, ilman päivityksiä kotisivuille tai blogiin. Nyt on kotisivut päivitetty ja vielä muutama sana kuulumisia "männä vuosilta". Itse asiassa on ilo ilmoittaa, että kennelin kokoonpano on säilynyt vuodet ennallaan. Meillä on siis edelleen Unna, joka on jo neljätoista vuotta ja kolme kuukautta. Voi varmaan sanoa, että varsinainen teräsmummo kyseessä, sillä isomummukka lenkkeilee edelleen useamman kerran viikossa viisi - seitsemän kilometriä kerrallaan. Ajoittain on närästystä ja illalla levottomuutta, mutta elo on varsin helppoa. Olisi vielä vähän helpompaa, jos hän kuulisi jotain, mutta viimeisen vuoden aikana Unna on suurin piirtein kuuroutunut. Ja kun jalat vie ja korvat ei kuule, niin lenkillä sattuu ja tapahtuu. Olemme tosin viettäneet viime vuodet Kiimingissä mökillä, joten turvallisia metsäreittejä irtilenkkeilyyn riittää.

Iinakin täytti jo kymmenen... ja yksitoistakin. Iina on syttynyt ihan uuteen eloon täällä mökkielämässä. Päivät menee oravia seuratessa ja yöt sängyssä nukkuessa. Iinalta leikattiin reilu vuosi sitten kolme nisäkasvainta, kolme nisää ja kohtu. Toipuminen oli aika hidasta, mutta nyt kaikki on hyvin. Ja kaikki kasvaimet olivat hyvälaatuisia.

Oona pääsee veteraanikerhoon toukokuussa. Tuntuu ihan hassulta ajatella, että kohta talossa on kolme veteraania. Oonalla on vuodet menneet hyvin eikä mitään erityistä ole ollut. Vähän on laiskaksi tullut, mutta elämää ja ihmisiä rakastaa edelleen koko sydämestään. Ellikin on jo ihan aikuinen, 3,5-vuotias. Elli on tässä vuosien saatossa käynyt mittavat terveystutkimukset, luonnetestin ja kasvanut muutenkin. Ei kylläkään fyysisiä mittasuhteita, Elli on meidän pikku-pikkuinen ja on kyllä kerta kaikkiaan ihana tapaus.

Elliin meidän suurimmat uutiset ja tapahtumat liittyykin. Kävimme helmikuussa Sievissä reissun ja tapaamassa Sampoa. Ja reissu oli kyllä onnistunut, sillä saimme onnistuneen astutuksen aikaiseksi. Nyt astutuksesta on reilu neljä viikkoa ja olen kyllä jokseenkin varma, että massussa on salamatkustajia, joita odotetaan syntyväksi ensi kuun puolivälissä. On ollut ihan hurjan jännää! Meillä on näitä pentueita sen verran harvakseltaan, että tämä on aina yhtä ihmeellistä ja jännittävää.

Kuvassa Sampo omistajaperheen kuvaamana. Täytyy sanoa, että tykästyin urokseen todella kovasti! Kiitos Aspforsien perheelle mahdollisuudesta tutustua Sampoon ja toivotaan, että vierailu oli hedelmällinen.

Syy hiljaiseloon on ollut moninainen, mutta ehkä suurimmalta osalta siksi, ettei mitään erikoista kerrottavaa koirarintamalla ole ollut. Olemme eläneet ihan vaan mökkielämää ja aika paljon pandemian tuomien rajoitteiden keskellä. Toisaalta, voisi ajatella, että nythän sitä olisi ollut aikaa kirjoitella. Niinkin kyllä. Mutta yksityiselämässä on ollut kaksi isoa asiaa viimeisen kahden vuoden aikana. Ekana se, että sairastuin itse hyvin vakavasti pari vuotta sitten ja koko koirankasvatus on ollut aika kaukainen juttu (mutta koirista luopuminen ei olisi tullut kysymykseenkään). Toisaalta neiti Kyllönen on nykyisin rouva Hämäläinen. Vuosikausien (-kymmenten?!?) avoliitto vaihtoi avioliittoon vajaa kaksi vuotta sitten.

Eli tiivistäen, ollaan kaikki elossa ja kaikki on hyvin. Ja lupaavasti näyttää, että ensi kuussa saadaan ihmetellä uutta elämää. Kovasti olisivat tervetulleita ja toivottuja.

On tosiaan mennyt melkein vuosi, kun oon viimeksi kuulumisia kirjoitellut. Kaikenlaista on kyllä ehtinyt tapahtua, mutta yksityiselämän kiireet ovat vieneet kaiken ajan eikä kotisivuille tai blogille ole ollut aikaa.

Tytöt ovat tässä välissä vanhenneet vuoden itse kukin ja Elli-lellikin täytti jo vuoden. Neitistä tuli kirjaimellisesti pienin, on jopa Unnaan verrattuna selkeästi pienempi. Muutenkin on perin pentumainen, mutta niin nuo kotiin jääneet tahvovat pitkään olla. Parit juoksut on ehditty pitää. Elli on ollut helppo ja kiltti pentu, mutta sosiaalisesti melko rajoittunut. Toisaalta luonteessa on kyllä ollut selvää vahvistumista loppukesän aikana, että katsellaanpa nyt, millainen hänestä kasvaa. Mitään ääniä tai alustoja hän ei pelkää ja käy jo metsässäkin irrottelemassa ilman äitiään.

Nelikko on voinut hyvin. Emme ole erikoisemmin harrastaneetkaan mitään muuta kuin ulkoilua ja metsäilyä. Päiväkirjoista löytyy neljä näyttelymerkintää, kaikista H. Unna sai yhden ja Elli kolme. Elli on ollut todella vaisu kehässä, mikä on ainakin kerran laskenut arvosanaa. Lisäksi ne kaikki muut ominaisuudet, siis juurikin koko ja korvat sekä ehkä neiti oli viihtynyt ruokakupilla vähän turhankin hyvin. Mutta annetaan ajan kulua ja katsotaan, mitä neidistä kasvaa. Lisäksi Ellin veli Kaamos kävi jo keväällä pentunäyttelyssä. Sai hienon arvostelun, mutta ei sijoittunut.

Kalevala-pentueen ensimmäinen vuosi on mennyt hyvin. Mitään kovin erikoista ei ole kuulunut. Vanhemmistakaan pentueista ei ole kuulunut erikoisempaa lukuunottamatta ensimmäisen pentueen Saanaa. Joensuun likka saavutti 11 vuoden ja 8 kuukauden iän ja elokuun puolivälissä halvaantui. Oli aika päästää Saana tunturituulten matkaan. Osanottoni koko Hämäläisten perheelle ja voimia suruun.

Keijukaisten Tellervo kävi kuuden viikon turneen Kajaanissa. Alkuviikosta perhe ilmoitti, että haluaa palauttaa pennun, pennusta riippumattomista syistä ja tänään Pimu sitten tulikin takaisin Ouluun. Ja kolme tuntia myöhemmin pikkulikka lähti Kelloon Ylimanniloiden perheeseen ja tuntee jatkossa nimen Luna.

Luna osoittautui vilkkaaksi, mutta kiltiksi ja nöyräksi neidiksi, joka löysi lähes välittömästi leikit Elli-siskon kanssa. Oona-emä ei ilahtunut tyttärensä paluusta, Iina-mummo ei sitten sitäkään vähää, joten onneksi tyttö pääsi samantien muuttamaan uuteen perheeseen Kelloon. Mukavan ihmisperheen lisäksi Lunaa odottaa Taiga-pystykorva.

Onnea yhteiselle taipaleelle. Valokuvien ottaminen ei tällä kertaa onnistunut, pennut kun eivät suostuneet olemaan hetkeäkään paikoillaan.