Eilen illalla vesisade viimein väistyi, joten rakentelimme pennuille aitauksen ulkoilua varten. Alun perin meillä oli tarkoitus tehdä aitaus suoraan kodinhoitohuoneesta ulos, mutta olosuhteiden takia teimme aitauksen olohuoneen ikkunan alle ja kannamme pennut etuoven kautta aitaukseen. Toimiihan se noinkin, vaikka työläämpi onkin.

Tämä aamu on ollut kostea, mutta ei onneksi kuitenkaan sada. Niinpä aamuruokailun jälkeen lähdimme tutustumaan uuteen aitaukseen pentujen kanssa. Muutamat pissit ja kakat saatiin pihalle onnistumaan. Myöhemmin muutamia sekalaisia kuvia aamu-ulkoilulta.

Pentujen elämässä on taas kaikenlaista uutta, lähinnä uusien ruokien suhteen. Tänä aamuna maistelimme naudan mahaa yhdistettynä nappuloihin ja kermaviiliin. Ja hyvin tuntuu kaikille maistuvan. Olen seurannut pentujen touhuja mielenkiinnolla, uusien valmiuksien löytymistä ja luonteenpiirteiden kehittymistä.

Tänään Rennen (Keijukaisen Kuusenkerkkä) perhe tulee valitsemaan oman poikansa. Suurella todennäköisyydellä se tulee olemaan Ukko, kasvattajan näkemyksen mukaan se poika sopii juuri heille parhaiten. Myös perhe on kuvien perusteella mieltynyt Ukkoon. Nimeä vielä makustellaan, virallinen nimi tulee olemaan Keijukaisten Kuikanhuuto. Yhtenä vaihtoehtona on Iikka, joka sopisi minusta pennulle oikein hyvin. Unna-mummon siskon poika on Iikka, samanlainen harkitsevainen ja vahvarakenteinen uros. Ja pentuaikana harrasti itkemistä,mistä nimi aikoinaan tulikin...

Oheisessa kuvassa harvinaisesti koko viisikko. Nyt en ole ihan satavarma, mutta etummaisena taitaa olla Ransu, sitten Hessu. Sen jälkeen on varmuudella Ukko ja istumassa Naava. Toiseen suuntaan hinkuaa Oona.

 

Riviin mars! Mihinkäs ne kaksi karkuria jo ehtikään...

 

Muuten ihan mahtava kuva, mutta Iina halusi ihan väen väkisten rintakarvansa ikuistetuksi. Naava morjestaa.

 

Ja kyllähän siinä niin käy, että urheimmillekin koiranaluille tulee uupelo ja missä onkaan mukavampaa levätä kuin äidin helmoissa. Vaikka tottakai jokaiseen porukkaan mahtuu aina yksi vastarannan kiiski, joka tekee jotain ihan muuta kuin muut. Heti kuvan ottamisen jälkeen pakkasin pikkuiset muuttolaatikkoon ja siirryimme sisätiloihin jatkamaan kasvu-unia.

Tosiaan neljä viikkoa sitten saimme ihastella tämän viisikon syntymää. Kehityskaari on ollut hurjan nopea ja aika on mennyt kiitämällä. Ensi viikoksi pienokaiset ja emä jäävät Petterin kanssa Iisalmeen ja minä lähden vielä viikoksi Ouluun ja töihin. Otan mummot mukaan ja annan heille erityistä huomiota  - vaikka eittämättä tulee olemaan ihan hirveä viikko erossa pennuista ja Iinasta. Ja jo kolmen viikon päästä rivit alkavat harventua...

Tänään tai huomenna otetaan Petterin kanssa yksityiskuvia pennuista. Katsotaan miten aika rientää ja kyllähän se tuppaa rientämään! Nyt kun vanhemmat koirat on ulkoilutettu ja syötetty, pennut ulkoilutettu ja syötetty, pentuhuone siivottu, on kasvattaja aika siirtyä aamupalalle.