Nyt on hauvavauvojen elämään mahtunut paljon uusia asioita. Keskiviikkoiltana purimme pentulaatikon Oulussa ja pakkasimme pentuset kahteen muuttolaatikkoon. Laatikot farmarin konttiin ja emä seuraksi ja japanilaisen perheauton keula kohti Savoa. Reilu kaksi tuntia matkantekoa, muutama satunnainen inahdus kontista, mutta muutoin aivan rauhallista ja hiljaista reissaamista. Kaikki pennut olivat siistejä kotiin päästyämme eli laatikoihin ei ollut ilmaantunut sen kummemmin oksennusta kuin kakkaakaan.

Nyt pennuilla on ihan oma huone, missä asustaa ja tilaakin 14 neliön verran. Siitä onkin riemu ratkennut, viisikko viipottaa hännät suorana riemunkiljahtelujen saattelemana. Mitään stressiä tämä muutto ei siis pennuissa aiheuttanut ja emällehän tämä talo on jo entuudestaan varsin tuttu, kun hän kuten mummonsakin on syntynyt tänne.

Tänään on taas elämään mahtanut uusia asioita. Jauhelihan maistelun aloitimme jo Oulussa, mutta tänään ruokavalioon on lisätty kermaviili ja turvotetut pentunappulat. Ja hyvin kelpaa kaikille - niin hyvin, ettei emä enää oikein tahdo syödä ulosteita. Tästä alkaa sitten se kasvattajan arki...! Lisäksi on tänään harjoiteltu ulkoilua kaksi lyhyttä pätkää, joista varsinkin iltapäivän ulkoilu vesisateessa ei ollut oikein mieltä ylentävä. Toistaiseksi pennut voivat olla irti, koska eivät ne erityisen kauas uskalla viipottaa, mutta se on vain päivien kysymys, kun reviiri alkaa laajentua naapureidenkin tonteille, joten pentuaitaus on rakenteilla. Toivotaan myös astetta lämpimämpää keliä.

Kyllä nuo pennut muuttuvat ihan mahdotonta kyytiä ja vireysjaksoja on koko ajan enemmän. Olen viettänyt pentujen hereilläoloajat  leikkien heidän kanssaan, että leimautuisivat ihmiseen. Ja kyllähän ne ovat leimautuneetkin, heiluttavat reilusti häntää ja tuntevat jo minun äänen ihan selvästi. Olen pyöritellyt pentuja käsissä ja sylissä, että oppivat kosketteluun ja luottavat ihmisiin. Näin on hoitotoimenpiteetkin helpompi suorittaa.

Pojillekin alkaa hiljalleen perheet varmistua. Kuusamoon porojen pariin muuttaa työnimi Onni. Onnin nimeksi tulee Ransu ukkinsa mukaan ja viralliseksi nimeksi Keijukaisten Kotkankutsu. Pyhännän perhe tulee käymään viikonlopun aikana ja valitsee pentunsa kahdesta vapaana olevasta, mutta suurella todennäköisyydellä se tulee olemaan työnimi Ukko. Josta siten tulee Keijukaisten Kuikanhuuto ja perhe on makustellut nimeä Iikka pojalle. Kajaaniin muuttaisi Keijukaisten Haukanhuokaus eli Vekku, joka on meillä ollut työnimenä Hessu. Mutta tämä siis varmistuu viikonlopun aikana ja Kajaanin perhe on tulossa katsomaan pentuja seuraavana viikonloppuna.

Tyttöjen tilanne on ennallaan. Keijukaisten Korpinkuiskaus jää kotiin, meidän Oona siis. Keijukaisten Joutsenlaulu eli Naava lähtee Espooseen Juhannuksen jälkeen.

Tänä aamuna tyttöjen kanssa aamu-ulkoilulla mietin, että aika on mennyt ihan tajuttoman nopeasti ja neljän viikon päästä suurin osa pennuista on lähtenyt uusiin koteihin. Oon nauttinut tästä pentuprojektista ihan täysillä. Toki olen nauttinut kahdella edelliselläkin kerralla. Tuntuu hurjalle, että ensi viikon Petteri on pentujen kanssa Iisalmessa ja itse joudun lähtemään vielä viikoksi Ouluun ennen kesäloman alkamista. Toisaalta, pystyn tarjoamaan mummoille laatuaikaa, kun otan vain Annin ja Unnan mukaan. Mutta viikossa pennut kasvavat hurjasti... No, onneksi saan sitten viettää seuraavat viikot ihan sillä töin, että lomaillaan pentujen ja aikuisten koirien kanssa.

Tänään on ollut pentujen kanssa niin paljon kaikkea uutta, että valokuvauskin on päässyt unohtumaan. Mutta huomenna uusia kuvia palleroista. Nyt on aika mennä katsomaan, että kaikki on hyvin ja laittaa pennut yöpuulle. Iina ei enää ole koko yötä pentujen kanssa, vaan aamuyöllä päästän mamman hoitamaan pienokaisia. Aloitetaan hiljalleen vieroittaminen ja maitobaarin alasajo.