Kolmeviikkoisten pentujen tapahtuu paljon uusia asioita ja viikonloppu onkin ollut varsin tapahtumarikas viisikolle. Perjantaina pentujen mummot ja Petteri lähtivät viikonlopunviettoon Savoon ja minä jäin mamman ja vauvojen kanssa Ouluun. Lauantaiaamu alkoikin jännittävissä ja epämiellyttävissä merkeissä, sillä nostin pennut ensimmäistä kertaa laatikon ulkopuolelle. Siitä riitti sekä riemun kiljahtelua että pelokasta vikinää. Aikansa laatikon ulkopuolista elämää tutkailtuaan pennut alkoivat väsähtää, joten oli aika leikata kynnet ensimmäistä kertaa. Se meni vaihtelevalla yhteistyöllä, mutta kaikki kynnet tuli kuitenkin napsittua. Sitten olikin edessä vielä epämiellyttävämpi kokemus eli ensimmäinen madotus. Ja se tahnahan ei tosiaan ole mitään herkkua...

Päivän mittaan meillä pistäytyi pari työkaveria katsomassa pentuja ja Iina suhtautui varsin luottavaisesti tilanteeseen. Itse asiassa aikansa touhua seurattuaan mamma päätti painua sängyn alle nukkumaan. Ilta päätettiin taas uuteen asiaan eli jokaiselle pennulle tarjottiin pienoinen määrä raaka jauhelihaa. Se olikin sitten herkkua!

Tänään on jatkettu mukavien asioiden parissa.On taas käynyt vieraita ja pennut liikkuneet laatikon ulkopuolella. Askeleet varmistuvat koko ajan. Lisäksi on maisteltu toistamiseen jauhelihaa. Alkuillasta mummot tulivat takaisin kaupunkikotiin ja päästimme hihnassa hetkeksi heidät tutustumaan sukulaisvauvohin. Iina on ollut varsin salliva, mutta toistaiseksi kohtaamiset tapahtuvat nopeasti ja valvotusti.

Seuraava suurempi tapahtuma on keskiviikkona, jolloin pennut jättävät kaupunkikotimme ja lähdemme Savoon omakotitaloon. Pennut saavat ihan kokonaan oman huoneen ilman pentulaatikkoa ja lauantaina säiden salliessa aloittelemme ulkoilut. Vauvat eivät enää palaa Ouluun Oonaa lukuunottamatta. Petteri on kesäkuun ensimmäisen viikon pentujen kanssa ja sitten minulla alkaakin kesäloma.

Olen toista tyttöpentua kutsunut Almaksi, mutta luotettavalta taholta olen kuullut huhua, että tyttöä aletaan kutsumaan Naavaksi. Joten entinen Alma on nyt uusissa kuvissa Naava. Pojatkin varmaan alkavat saamaan kutsumanimet viikon päästä, kun pennut on valittu tuleviin perheisiin.

Ohessa kolmeviikkoiset poseeraukset

Ensimmäisenä Ukko. Ukko on säilynyt pentueen isoimpana ja kokonsa vuoksi on oppinut muita hitaammin kävelemään. Mutta kyllä jalat tämänkin jätkän alle ovat alkaneet löytyä, vaikka Ukko viihtyy selvästi parhaiten höyhensaarilla ja maitobaarissa. Rauhallinen paketti, joka ei ihan hirmuisesti syliä kaipaa.

 

Hessu on pentueen pienin, painoeroa Hessun ja Ukon välillä on 300 grammaa. Koska Hessu on kevyt, hän myös liikkuu varsin näppärästi ja tulikin jo lauantaina laatikosta omin avuin ulos. On muutoinkin varsin rohkea poika, tutustuu reippaasti laatikon ulkopuoliseen maailmaan. Hiljainen tapaus ja varsin hanakka jauhelihan perään.

 

Onni viihtyy pojista parhaiten sylissä. Lattialle laitettu nalle myös herätti Onnin mielenkiinnon. Kuten Hessukin, on varsin hiljainen poika. Nukkuu erityisen mielellään selällään rellotelleen, yleensä Oonan kanssa rinnakkain. Rauhallinen katselija. Unohdin tuossa alussa mainita, että kaikilla pennuilla on alkaneet hampaat kasvaa, Onni yrittääkin esitellä uutta kalustoa kuvassa.

 

Naava... Mikä likka. Mahdoton hyvä liikkumaan ja haastaa muita koko ajan leikkimään. Ehdottomasti pentueen reippain yksilö, hyväntuulinen haukkuja. Ihana tyttö, oikein neitimäinen kokonaisuus. Viettää eniten aikaa hereillä ja yrittää houkutella muita leikkiin. Ja rakastaa sylissä olemista.

 

Meidän Oona. Järkyttävä vinkuliisa. Kun laatikosta kuuluu itkua, se on 90-prosenttisesti Oona, joskus harvemmin Ukko. Oona on hellyydenkipeä, tykkää olla sylissä tai muuten vain lähellä. On jo nyt leimautunut vahvasti minuun, vaikka kaikki pennut ovat saaneet tasavertaisesti huomiota. Jotenkin käytös muistuttaa Unnaa, sillä syliin nostaessa Oona saattaa murista, kuten Unna-mummollakin oli tapana.

Jälkiajatuksena vielä... On tässä useampaankin otteeseen tullut mietittyä, että eihän neljän koiran omistamisessa ole mitään järkeä. Saapa nähdä millaista se arki sitten tulee olemaan.