Tai itse asiassa se oli siansaparon pala, mikä suurelta osin herätti mielenkiintoa ja erilaisia tekniikoita.

 

Alla Iikan tyylinäyte: yksin murjottaen kaapin alla. Sitä paitsi jäppistä selvästi ottaa kupoliin, ettei missään saa olla rauhassa omien juttujen parissa.

 

Sisko ja sen veli eli Oona ja Ransu, (veli suurimmaksi osaksi kaapin alla ja sisko näyttää kaapin paikan). Tyyli: taistelulla herkku suuhun! Huomion arvoista, että kuvan etulaidassa, solmulelun vieressä on täysin koskematon saparon pala odottamassa pikkunaskaleita.

 

Vekun tyylinäyte - kuin koirat konsanaan. Olennaiseen keskittyen ja Vekun mielenkiinto kestikin kaikkein pisimpään. Pienille hampaille nämä saaliit ovat vielä vähän haasteellisia, mutta Iina "onneksi" - kuin esimerkillinen emä konsanaan -  on kamalan kiinnostunut auttamaan lapsukaisiaan kesyttämään vikuroivat saparonpalat.

 

Ja viimeiseksi Naava, jota ei siis todellakaan kiinnostanut pätkän vertaa koko saparon pureskelu. Pikku neiti olisi ihan kamalasti kaivannut leikkiseuraa. Todella tylsät sisarukset! Kaapin alta näkyy Ransun pää (jolle edelleen sisko sanoo kaapin paikan) ja kuvan etulaidan selkäkarvotus kuluu Oonalle.

 

Viikko meni Oulussa mummojen kanssa ja Petteri oli Iinan ja pentujen kanssa Iisalmessa. Hyvin oli pikkuisia ja emää viikon aikana hoidettu, oikein tyytyväinen viisikko äitineen minua täällä eilen odotti. Tosin pennut varmasti haluaisivat lennättää minut hornan tuuttiin, kun illalla lähes ensitöikseen leikkasin pikkuisten kynnet ja tänä aamuna kulinaristisia nautintoja tarjottiin matohäädön merkeissä.

Viikon aikana pennut ovat kasvaneet (tosin ei niin paljon kuin odotin), on tullut uusia hampaita ja vauhtia liikkeisiin. Siis aikamoisia kiusankappaleitakin väliin, kun yrittää touhuta jotain. Minulla alkaa nyt kesäloma, joten on aikaa viettää pentujen kanssa ja seurata pikkuisten ja isompienkin touhuja. Meillä on ollut ihanan lämpimät kelit, mutta pennut eivät oikein tahdo viihtyä ulkona näissä lämpötiloissa.

Huomenna Vekun perhe tulee katsomaan poikaa. Yritetään sen jälkeen ottaa yksilökuvia. Loppuun vielä kuva, miten raskasta pennuilla onkaan ollut pitää Petteriä kiireisenä. Jo maanantaina tunnelmat on olleet tätä luokkaa. Huh sentään!