Kulunut viikko oli ensimmäinen kesälomaviikkoni ja viikko on mennyt - yllätys yllätys - pentujen kanssa puuhastellessa. Ja aikuisten koirien kanssa. Meillä on viikon aikana muodostunut säännöllinen rytmi, jossa herätään seitsemältä ulkoilemaan ja syömään ja yöunille painutaan puoli kymmenen maissa. Päivään mahtuu neljä ulkoilua ja ruokailua. Muun ajan olen puuhastellut tyttöjen kanssa ulkoillen ja kotihommia tehden. Toki loman kunniaksi olen saanut viettää sosiaalista elämää ja olen nauttinut siitä suunnattomasti. Ystävät ovat ilahduttaneet käymällä kylässä ja toki se on helpottanut ulkoiluja pentujen kanssa.

Viikon mittaan on taas yritetty tutustua uusiin asioihin. Ruokapuolelle uusia juttuja ovat olleet poron kylkiluut ja siankorvat - molemmat ovat suurta herkkua kaikille. Lisäksi on opeteltu syömään piimää ja naudan mahalaukkua eikä niidenkään kohdalla nurinoita ole kuulunut.

Uusia juttuja on myös ihmetelty. Pariin otteeseen on ihmetelty imuria eikä siitä mitään suurempaa tunteenpaloa saatu aikaiseksi. Alun pikku hämmästykseen se sitten jäi. Enemmän kummastusta herätti ruohonleikkuri (tai tarkemmin ottaen päältäajettava leikkuri). Pennut kummastelivat, kun Petteri tämän tästä vilahti vauhdilla ohi. Tai tokkopa he edes ymmärsivät, että Petterihän siinä kyydissä istuu. Mutta annas olla, kun leikkurin terät osuivat johonkin kovempaa, siinä meinasi jo pelottaa. Onneksi pentuaitauksessa oli äidin lisäksi turvana sekä mummo että isomummo sekä kasvattaja.

Viikon mittaan mummot ovat ottaneet vastuuta pentujen viihdyttämisestä. Anni-isomummo on ollut ihan haltioissaan niin kuin odotinkin. Unna on tyytynyt enemmän murahtelemaan pikkuisille, mutta vähejään ei ole tarvinnut pelätä, että Unnakaan pennuille mitään tekisi. Iina osallistuu pentujen arkeen aktiivisesti, imettää vielä sen aikaa kun siivoan pentuhuoneen ja on alkanut leikittääkin pikkuisia ihan oikeasti. Erityisesti Iina on kuitenkin kunnostautunut varastamaan pikkuisten herkkupalat ja ruuanjämät.

Maanantaina meillä kävi siruttaja. Staalon kennelin Annikki Leskinen kävi katsomassa vauvoja ja laittoi samalla sirut. Annikki piti pennuista ja pennut Annikista, vaikka sirunlaitto aiheuttikin suurimmalle osalle pientä parkua. Tiistaina laitoin kennelliittoon rekisteripaperit hakuun, mutta toistaiseksi sieltä ei ole kuulunut mitään. Tulevan viikon keskiviikkona mennään eläinlääkärin tarkatukseen ja lauantaina pennut ovat valmiita lentämään pesästä. Ja heti lauantaina lähtee Ransu-poika kohti Kuusamoa. Juhannuksen jälkeen pentuhuone alkaa hiljentyä, kun torstaina Vekku muuttaa Kajaaniin ja sunnuntaina Naava Espooseen. Iikka muuttaa Pyhännälle, päivä on vielä epäselvä. Oona jää kotiin äidin, mummon ja isomummon kiusankappaleeksi sekä minun ja Petterin silmäteräksi. Nyt meillä on varmaan suurperhe...

Järjettömän nopeasti on mennyt aika ja olen nauttinut jokaisesta hetkestä. Siitä alkaen, kun eräänä torstaiaamuna helmikuussa lattialta löytyi veritippa ja toinen ja kun maaliskuun alussa ajettiin kaikkien vastoinkäymisten saattelemana Sulon luokse Sodankylään ja sitten alettiin odottaaan pienokaisia, jotka syntyivät toukokuun alussa. Ja nyt kuusi viikkoa ollaan katseltu samaa maailmaa tuon ihanan viisikon kanssa. Millaisia erilaisia persoonia heistä kaikista on tullutkaan. Ehkä tässä on jo vähän haikeuttaa, vaikka meillä on vielä kokonainen viikko edessä ja kyllä tuonikäisten pentujen hoitaminen on välistä aika työsevää. Mutta kesäpennut - onhan vaan helppoa. Ulkoilut ja kaikki.

Läppäri ja kamera palasivat eilen Oulusta, niin ja Petteri myös. Ensimmäisessä kuvassa isomummo (keskellä) ja mummo (vasemmalla) viettävät aikaa pentuaitauksessa viisikon kanssa. Kuten kuvasta huomaa, Unnalla on tiukka tuijotus, ettei hänen lähelleen kannata tulla.

IMG_0028-normal.jpg

 

Iinalla pieni lepohetki, kun mummot viihdyttävät lapsosia. Iina alkaa olla aika kurjan näköinen, villat on suurimmalta osin pudotettu ja iho paistaa läpi. Tehtiin tänään ihan yllätys löydös Iinasta: punkki. Ei siis punkissa mitään uutta, mutta se oli kiinni takajalan varpaassa!

IMG_0026-normal.jpg

 

Vaikka ollaan jo isoja tyttöjä ja poikia, äiti on paras turva yllättävissä tilanteissa. Ruohonleikkuri raapaisi maata, sitä piti käydä ihmettelemässä äidin helmoissa.

IMG_0041-normal.jpg

 

Ja lopuksi vielä söpöstelyä. Vaikka pentueesta jää yksi kotiin, olen kohdellut kaikkia pentuja tasa-arvoisesti ja yhtä lailla huomiota kaikille antaen. Nyt en millään malttanut jättää tilaisuutta käyttämättä, kun Iina ja Oona niin söpösti kameran linssin eteen sattuivat.

IMG_0044-normal.jpg