Annin kuulumiset ansaitsevat ihan oman blogikirjoituksen, niin paljon yhden kuukauden aikana on ehtinyt tapahtua.

2.4. oli suuri päivä. Anni isomummo täytti kymmenen vuotta. Neljän vuoden tauon jälkeen meillä on taas 10+ -ikäinen koira talossa ja se on minusta aivan ihanaa. Ikääntyminen tuo koiralle arvokkuutta, varmuutta ja rauhallisuutta, joka koskettaa minua. Tosin kymmenenvuotias lapinkoira ei sinänsä ole mitenkään erityisen vanha vielä ja Anni saikin viettää syntymäpäivänsä varsin hyväkuntoisena.

Viikko synttäreiden jälkeen tunnelma olikin ihan toinen.Olimme lähdössä iltalenkille, kun Anni pääsi vaivoin ylös eikä oikein tahtonut pysyä seisaallaan. Lisäksi silmissä oli lasittunut katse ja Anni alkoi oksennella. Kiiruhdimme päivystävälle eläinlääkärille tietämättä mikä koiraa vaivaa - emmekä yhtään sen viisaampana tulleet takaisin. Pikaverikokeissa kaikki kunnossa, kohtu ja virtsarakko kunnossa eikä muutenkaan tutkimuksissa löytynyt mitään erityistä. Myöhemmin Annista otettiin laajemmat verikokeet: kaikki kunnossa (siis maksa, munuaiset, haima, sokeri jne). Anni oli heikossa kunnossa, syy edelleen epäselvä.

Olin alkanut katsoa, että Annilla on kenties näkökyvyssä jotain häikkää, joten varasin vielä ajan silmälääkärille Animagiin ja se oli loistoratkaisu! Silmissä ei ollut mitään vikaa ja aiempien tutkimusten perusteella eläinlääkäri antoi diagnoosin: idiopaattinen vestibulaarisyndrooma. Minä tieten jo ihan kauhuissaan, mikä ihme se on, mutta suomennettuna se olikin sitten erittäin ystävällinen diagnoosi: äkillinen tasapainoelimen toimintahäiriö. Anni siis oli kuin merisairaana ja kyllä kaikki oirehdinta sen mukaista olikin.

Eläinlääkäri kertoi, että se on yleensä vanhenevien koirien sairaus, joka hoituu pääsääntöisesti aina ajan kanssa ja Anni oli jo alkanut toipua niin hyvin, että arveli, että isomummo palaa ennalleen viikkojen tai kuukausien aikana. Mitään varsinaista hoitoa tautiin ei ole eikä se yleensä uusiudu. Kerroin tästä sitten yhdelle jos toiselle ihmiselle (tai suurinpiirtein kaikille, koska asia painoi minua) ja yhden työkaverin koiralla on ollut sama häiriö ja koira palautui siitä ennalleen. Vain pää jäi hieman vinoon.

Anni on toipunut hyvin, alkuviikon reissu Kuhmoon piristi isomummoa ihan valtavasti. Kävelimme hangilla ja järvenjäällä ja Anni näytti täysin rinnoin pitkistä ja rauhallisista lenkeistä. Voitaneen siis sanoa, että tasapaino on palautunut ennalleen. Sen verran tiukka tuo kohtaus oli, että Anni tuntui vanhenevan muutaman vuoden viikossa.

Kuvassa Anni pari päivää sitten. Onhan siinä vaan niin ihana isomummo, ettei tosikaan. Ei olisi vielä ollut oikea aika erota.