Ja nyt uskaltaa hymyillä ja huokaista, mutta näistä ilouutisista vähän myöhemmin.

Uusi viikko alkoi taas eläinlääkäriltä. Eilen päivällä Unnalla tuli yhteen leikkaushaavan päähän pieni musta näppy, joka oli illasta kasvanut noin kolmen nuppineulan pään kokoiseksi. Lisäksi näpyn ympärillä oli punaisena loistava iho. Puhdistin näpyn ja ympäristön nukkumaan mennessä, mutta yön aikana näppy oli poksahtanut ja alue oli selvästi tulehtunut. Lisäksi huomasin illalla, että haava, mistä dreeni poistettiin oli tullut täyteen pikku pallukoita. Koska tässä on vaellettu epätoivosta seuraavaan, niin olin jo varautunut, että Unnalla on todella aggressiivinen syöpä ja se on menoa nyt. Tosin tulehtuneesta haavasta löysin pätkän tikkinarua, jota en saanut itse irroitettua. Niinpä pyyhälsimme eläinlääkärille heti seitsemän jälkeen.

Unnalta tosiaan oli haavasta tulossa tikki ulos, joka ei suinkaan ollut unohtunut sinne, vaan elimistön hylkimisreaktiona itsestään sulava tikki oli alkanut tunkeutua ihon läpi. Noissa pitkissä haavoissa on kuulemma pohjalla tukitikkejä, jotka ajan kanssa sulavat pois. Tikki poistettiin, haava puhdistettiin ja kotiin. Ihan hyvillä mielin, sillä aggressiiviseksi kuvittelemana syöpärykelmä olikin niitä sisäisiä tikkejä, joita Unnan elimistö hylkii.

On ollut niin tavattoman paljon vastuksia tässä projektissa, että en ole uskaltanut toivoa enää suuria onnistumisia tai iloisia uutisia. Perjantaina saimme keskeneräisen lausunnon ja tänään sitten lopullisen tuomion. Viimeinkin meillä tuntuu olevan positiivista virettä. Unnan kahdesta kasvaimesta toinen on pahanlaatuinen karsinooma, toinen hyvänlaatuinen adenooma. Annilla taas kolme on pahanlaatuista karsinoomaa ja kaksi hyvänlaatuista adenoomaa. Kaikki neljä pahanlaatuista karsinoomaa ovat ei-aggressiivista tyyppiä ja laajasti erikoistuneita, leikkausalueet on saatu puhtaaksi - eli syöpä ei ole levittänyt etäpesäkkeitä, uusiutumisriski ei ole kohonnut ja saamme Unnan toipumisen tahtiin siirtyä viettämään normaalia arkielämää. Hyvänlaatuisista kasvaimista Unnan adenooma ja Annin toinen adenooma on saatu leikattua puhtaaksi, toisessa Annin adenoomassa on jäänyt sairasta kudosta elimistöön ja nyt seuraamme aktiivisesti, tuleeko uutta kasvainta ja uutta leikkausta. Toki jatkossa seuraamme säännöllisesti molempien nisiä.

Miten ihanaa elämä voi ollakaan! Kiitän kaikkia, jotka ovat tukeneet meitä näinä raskaina ja vaikeina aikoina. Nyt me huokaisemme ja palaamme hiljalleen normaaliin arkeen. Olen niin odottanut pitkiä lenkkejä nelikon kanssa. Jos joskus leikilläni olen sanonut, että neljä koiraa on liikaa, mutta en tiedä, kuka heistä on liikaa, niin olenpas ollut tyhmä. Neljä koiraa on just sopivasti meille!

Annin iltatunnelmia tänään. Toiveissa on levollinen yö, pitkästä aikaa. Voiko tämä olla tottakaan...?