Auringonpaiste, kesänlapsi. Ei tullut enää yhteistä kesää, kiitos yhteisistä vuosista.

Hyppäsit tunturituulten mukaan 11.4.2016, yhdeksän päivää 11-vuotissyntymäpäiväsi jälkeen.

Kulunutta kuukautta voisi kuvata sanoilla raskas, toiveikas ja luopuminen. Viisi viikkoa sitten lähdimme Savoon viikonlopun viettoon ja kaikki oli hyvin. Mummot olivat toipuneet mukavasti vuodenvaihteen leikkauksesta ja olimme ehtineet viettää muutaman viikon normaalia arkea.

Reissussa Annilla meni maha sekaisin, pian sen jälkeen hän alkoi juoda valtavasti ja sunnuntaina kotiin palatessa huomasin, että hengitys on omituisen raskasta. Varasin samantien ajan ja tiistaina pääsimmekin eläinlääkärille. Annin keuhkot olivat täynnä nestettä. Nestettä poistettiin litra ja seuraavana päivän menimme vielä ultraan. Sydämessä näkyi jotain epämääräistä harsoa, jota ei pystytty diagnosoimaan, mutta päädyimme kokeilemaan antibioottia ja kortisonia. Epäilynä oli joko sydänlihaksen tai keuhkopussin tulehdus tai mahdollisesti kasvain.

Anni alkoikin toipua ja viikossa palasi erittäin hyvään kuntoon. En kuitenkaan uskaltanut toivoa kovin suuria, vaikka olinkin ihan valtavan onnellinen, että lääkitys näytti auttavan. Mutta... viime viikonloppuna oireet palasivat täysin identtisinä ja sainkin varattua eläinlääkäriajan heti maanantaiaamulle. Keuhkot olivat taas täyttyneet ja päätettiin tyhjentää ja aloittaa lääkitys uudelleen.

Olin jotenkin toiveikas, vaikka alitajuisesti pelkäsin pahinta. Ja niinhän siinä kävi, ettei tyhjentäminen enää onnistunut enkä enää halunnut mihinkään epävarmoihin ja suuriin operaatioihin Annia viedä. Koska diagnoosi suurella varmuudella olisi joka tapauksesa ollut kasvain ja ennuste erittäin huono. Niinpä Anni hyppäsi tunturituulten mukaan ja meidän elämä jatkuu kolmen tytön kanssa: Annin tyttären, tyttärentyttären ja tyttärentyttärentyttären.

Meillä on ollut järkyttävän raskas alkuvuosi ja lähes lamaannuttava kuukausi. Olen itse sairastunut vakavasti ja ollut jo monta viikkoa sairaslomalla eikä ole vielä tietoa, koska pääsen palaamaan takaisin töihin. Toisaalta se on mahdollistanut sen, että sain hoidettua Annia ja pystyin olemaan läsnä koko ajan lukuunottamatta neljän päivän tutkimus- ja hoitojaksoa Oyssissa.

Kiitos Anni näistä yhteisistä vuosista! Kovin lyhyeksi yhteinen aika jäi, mutta meillä on ollut upea taival. Sinun kanssasi aloitin kasvattamisen, muistosi elää meillä kolmessa sukupolvessa. Olit suuri persoona ja päiviemme auringonpaiste sekä viiden vuoden ajan laumamme lempeä ja kärsivällinen johtaja.

Kiitos myös Annin kasvattajalle Laura ja Hannu Karvinen, tämä kesänlapsi täytti kaikki meidän unelmat ja ylitti ne.

Pompparinniityn Camomilla "Anni" 2.4.2005 - 11.4.2016. Kiitos.