Viimeisimmästä päivityksestä on mennyt reilut kaksi kuukautta. Raskas vuosi on jatkunut ja vasta nyt alkaa näkyä valoa ja toivoa paremmasta.

Toukokuun alussa Linnunlaulu -pentue täytti kaksi vuotta, saavuttivat ikään kuin aikuusuuden rajapyykin. Oonasta onkin kasvanut valloittava otus: tavattoman kiltti, rauhallinen, seurallinen ja ystävällinen. Seurallinen ja ystävällinen vähän liikaakin. Sisaruksistakaan ei ole kuulunut mitään erityistä, joten ilmeisesti elo etenee kivasti myös Naavan, Ransun, Iikan ja Vekun perheissä. Naavallahan todettiin ruokatorven laajentuma, mutta hyvällä hoidolla ja lääkityksellä pystyvät elämään mielekästä ja hyvää elämää.

Meidän elämässä on tosiaan ollut raskas vuosi. Unna on onneksi toipunut hyvin vuodenvaihteen syöpäleikkauksesta. Eipä sitä oikeastaan tietäisikään, paitsi että jo entuudestaan pehmeä turkki on nyt ihan pumpulinen. Luulen, että mummolle tulee ihan valtava villa, mutta se jää nähtäväksi. Leikkausta ei muutoin tietäisikään, jos toki molemmat alimmat nisät puuttu. Luonteeseen on tullut enemmän seurallisuutta ja hivenen rauhallisuutta, mutta tokihan hän täyttää tänä vuonna jo yhdeksän, joten silläkin lienee osuutta asiaan. Ruokahaluun on tullut muutosta, näyttää ruokahalu parantuneen.

Iinan on syttynyt uuteen eloon Annin kuoleman jälkeen. Iina oli totaalisen syrjäänvetäytyvä ja surumielinen jo viime syksystä alkaen, samoin hän lihoi aivan mystisesti. Annin kuoleman jälkeen on tapahtunut hurha muutos niin ulkoisesti kuin sisäisesti eikä tuota enää uskoisi samaksi koiraksikaan. On oikein halukas lenkkeilemään, laihtunut selvästi, osallistuu elämään ja on saanut oman hauskan huumorinsa takaisin. Luulen, että herkkänä koirana oirehti Annin sairastelua ja kärsi siitä. Kenties hän ei myöskään löytänyt asemaansa laumassa.

Oonan kanssa oli suunnitteilla näyttelyitä tälle kevättä,mutta tosiaan sairastuin vakavasti maaliskuussa ja olen edelleen toipilaana ja sairaslomalla. Olen käytännössä opetellut kävelemään uudelleen, joten tällä kunnolla minusta ei vielä kehänkiertämiseen ole. Ja onneksi Oona pudotti kaiken karvan, niin ei edes harmita niin paljon. Nyt meillä menee aika siinä, että tytöt järjestävät minulle kuntouttavaa toimintaa viemällä minua lyhyille metsälenkeille. Hiljalleen on alkaneet askeleet löytyä ja matkakin pitentyä, luultavasti muutaman viikon sisällä pääsen kokeilemaan paluuta töihin. Tulee tytöillekin taas yllätyksenä, kun neljän kuukauden jälkeen olenkin osan päivistä poissa.

Tällä viikolla huomasin ihan yllättäen ilmoituksen peruutuspaikoista luonnetestiin Haapavedelle ja niinhän kysäisin paikkaa. Ja kuinka ollakaan olimme sitten eilen pikkulikan kanssa testattavana. Loppupisteet olivat +97 ja laukausvarma. Olen oikein tyytyväinen tytön tapaan reagoida asioihin. Eihän hän tosiaan mikään tykki ole, mutta meidän elämään juuri oikeanlainen ja myös sellainen, että jos terveystulokset ovat kunnossa, niin uskaltaa suunnitella mahdollisia pentuja vuodelle 2018. Terveystulokset on ajankohtaiset loppuvuodesta, vien samalla Unnan ja Iinan silmätarkastukseen.

Meillä ei ole mitään suunnitelmia koiramaisten harrastelujen suhteen. Nautitaan elämästä ja kesästä ihan yhteiselon ja liikkumisen kautta. Tuo kolmikko on jotenkin niin tasapainoinen porukka, että on mukava seurata heidän puuhastelujaan. Ja nauttia siitä, että ovat elämässäni.