On tosiaan mennyt melkein vuosi, kun oon viimeksi kuulumisia kirjoitellut. Kaikenlaista on kyllä ehtinyt tapahtua, mutta yksityiselämän kiireet ovat vieneet kaiken ajan eikä kotisivuille tai blogille ole ollut aikaa.

Tytöt ovat tässä välissä vanhenneet vuoden itse kukin ja Elli-lellikin täytti jo vuoden. Neitistä tuli kirjaimellisesti pienin, on jopa Unnaan verrattuna selkeästi pienempi. Muutenkin on perin pentumainen, mutta niin nuo kotiin jääneet tahvovat pitkään olla. Parit juoksut on ehditty pitää. Elli on ollut helppo ja kiltti pentu, mutta sosiaalisesti melko rajoittunut. Toisaalta luonteessa on kyllä ollut selvää vahvistumista loppukesän aikana, että katsellaanpa nyt, millainen hänestä kasvaa. Mitään ääniä tai alustoja hän ei pelkää ja käy jo metsässäkin irrottelemassa ilman äitiään.

Nelikko on voinut hyvin. Emme ole erikoisemmin harrastaneetkaan mitään muuta kuin ulkoilua ja metsäilyä. Päiväkirjoista löytyy neljä näyttelymerkintää, kaikista H. Unna sai yhden ja Elli kolme. Elli on ollut todella vaisu kehässä, mikä on ainakin kerran laskenut arvosanaa. Lisäksi ne kaikki muut ominaisuudet, siis juurikin koko ja korvat sekä ehkä neiti oli viihtynyt ruokakupilla vähän turhankin hyvin. Mutta annetaan ajan kulua ja katsotaan, mitä neidistä kasvaa. Lisäksi Ellin veli Kaamos kävi jo keväällä pentunäyttelyssä. Sai hienon arvostelun, mutta ei sijoittunut.

Kalevala-pentueen ensimmäinen vuosi on mennyt hyvin. Mitään kovin erikoista ei ole kuulunut. Vanhemmistakaan pentueista ei ole kuulunut erikoisempaa lukuunottamatta ensimmäisen pentueen Saanaa. Joensuun likka saavutti 11 vuoden ja 8 kuukauden iän ja elokuun puolivälissä halvaantui. Oli aika päästää Saana tunturituulten matkaan. Osanottoni koko Hämäläisten perheelle ja voimia suruun.