Kaksi ja puoli vuotta on mennyt, ilman päivityksiä kotisivuille tai blogiin. Nyt on kotisivut päivitetty ja vielä muutama sana kuulumisia "männä vuosilta". Itse asiassa on ilo ilmoittaa, että kennelin kokoonpano on säilynyt vuodet ennallaan. Meillä on siis edelleen Unna, joka on jo neljätoista vuotta ja kolme kuukautta. Voi varmaan sanoa, että varsinainen teräsmummo kyseessä, sillä isomummukka lenkkeilee edelleen useamman kerran viikossa viisi - seitsemän kilometriä kerrallaan. Ajoittain on närästystä ja illalla levottomuutta, mutta elo on varsin helppoa. Olisi vielä vähän helpompaa, jos hän kuulisi jotain, mutta viimeisen vuoden aikana Unna on suurin piirtein kuuroutunut. Ja kun jalat vie ja korvat ei kuule, niin lenkillä sattuu ja tapahtuu. Olemme tosin viettäneet viime vuodet Kiimingissä mökillä, joten turvallisia metsäreittejä irtilenkkeilyyn riittää.

Iinakin täytti jo kymmenen... ja yksitoistakin. Iina on syttynyt ihan uuteen eloon täällä mökkielämässä. Päivät menee oravia seuratessa ja yöt sängyssä nukkuessa. Iinalta leikattiin reilu vuosi sitten kolme nisäkasvainta, kolme nisää ja kohtu. Toipuminen oli aika hidasta, mutta nyt kaikki on hyvin. Ja kaikki kasvaimet olivat hyvälaatuisia.

Oona pääsee veteraanikerhoon toukokuussa. Tuntuu ihan hassulta ajatella, että kohta talossa on kolme veteraania. Oonalla on vuodet menneet hyvin eikä mitään erityistä ole ollut. Vähän on laiskaksi tullut, mutta elämää ja ihmisiä rakastaa edelleen koko sydämestään. Ellikin on jo ihan aikuinen, 3,5-vuotias. Elli on tässä vuosien saatossa käynyt mittavat terveystutkimukset, luonnetestin ja kasvanut muutenkin. Ei kylläkään fyysisiä mittasuhteita, Elli on meidän pikku-pikkuinen ja on kyllä kerta kaikkiaan ihana tapaus.

Elliin meidän suurimmat uutiset ja tapahtumat liittyykin. Kävimme helmikuussa Sievissä reissun ja tapaamassa Sampoa. Ja reissu oli kyllä onnistunut, sillä saimme onnistuneen astutuksen aikaiseksi. Nyt astutuksesta on reilu neljä viikkoa ja olen kyllä jokseenkin varma, että massussa on salamatkustajia, joita odotetaan syntyväksi ensi kuun puolivälissä. On ollut ihan hurjan jännää! Meillä on näitä pentueita sen verran harvakseltaan, että tämä on aina yhtä ihmeellistä ja jännittävää.

Kuvassa Sampo omistajaperheen kuvaamana. Täytyy sanoa, että tykästyin urokseen todella kovasti! Kiitos Aspforsien perheelle mahdollisuudesta tutustua Sampoon ja toivotaan, että vierailu oli hedelmällinen.

Syy hiljaiseloon on ollut moninainen, mutta ehkä suurimmalta osalta siksi, ettei mitään erikoista kerrottavaa koirarintamalla ole ollut. Olemme eläneet ihan vaan mökkielämää ja aika paljon pandemian tuomien rajoitteiden keskellä. Toisaalta, voisi ajatella, että nythän sitä olisi ollut aikaa kirjoitella. Niinkin kyllä. Mutta yksityiselämässä on ollut kaksi isoa asiaa viimeisen kahden vuoden aikana. Ekana se, että sairastuin itse hyvin vakavasti pari vuotta sitten ja koko koirankasvatus on ollut aika kaukainen juttu (mutta koirista luopuminen ei olisi tullut kysymykseenkään). Toisaalta neiti Kyllönen on nykyisin rouva Hämäläinen. Vuosikausien (-kymmenten?!?) avoliitto vaihtoi avioliittoon vajaa kaksi vuotta sitten.

Eli tiivistäen, ollaan kaikki elossa ja kaikki on hyvin. Ja lupaavasti näyttää, että ensi kuussa saadaan ihmetellä uutta elämää. Kovasti olisivat tervetulleita ja toivottuja.