Malla aloitti kiiman yllättäen jo huhtikuun lopulla, pari kuukautta etukynnessä. Oikeastaan osasin sitä kyllä odotellakin, koska tytöt alkoivat merkkailla melkoisen ahkerasti huhtikuun alkupuolella ja lopulta naapurin ihana "vävyntekele" Jeti (ihastuttava uros, mutta vääränrotuinen) tuli tutkimaan tyttöjen kiimatilannetta ihan omin luvin.

Olipa siis hyvä, että olimme sopineet ajoissa Paten omistajan kanssa treffeistä, joten viikko sitten suuntasimme pojan luo. Pienen alkukiukuttelun jälkeen Malla alkoi esitellä "parhaita puoliaan" ja Pate kovasti yrittikin, mutta olimme selvästi päivää liian aikaisessa. Niinpä lähdimme kotiin ja maanantaina uudelleen paikalle.

Aktiivinen yrittäminen alkoi samantien ja yksi ihan todella hyvä hyvä yritys siinä olikin. Olin jo aika lailla varma, että nyt homma viedään maaliin, mutta niin vain Pate laskeutui pois selästi. Senkin jälkeen Pate jatkoi kyllä aktiivista yrittämistä, mutta nalkkiin eivät päätyneet ja lopulta meno alkoi olla niin väsynyttä, että lähdimme kotiin.

Tiistaina taas uudelleen, mutta homma oli jo selvästi väsyneempää ja osassa yrityksistä Malla löi vain pyllyn maahan. Sanoinkin Paten omistajalle, että Mallan kiima alkaa olla ohi ja keskiviikkona kävimme tämän varmistamassa ja viemässä herkkuja pojalle. Malla kyllä antoi Paten edelleen jumpata selässä, vaikka suurimmaksi osaksi painoikin pyllyn maahan.

Olin jo ihan alun alkaen sitä mieltä, että Mallan paras päivä oli maanantaina ja tiistaina kiima oli jo menossa ohi. Halusin kuitenkin varmistaa ajatukseni, joten vein torstaiaamuna tytön progesteronitestiin ja arvot olivat ihan tapissa eli kiima alko olla ohi. Eläinlääkärin mukaan jotkut nartut ovat tulleet kantavaksi vielä noilla arvoilla, mutta emme menneet enää Paten luona käymään. Tunnen tyttöni eikä hän olisi enää alkanut sillekään vähälle, mitä keskiviikkona.

Muutenkin kävimme pitkän keskustelun eläinlääkärin kanssa Mallan kiimakierrosta ja kerroin, miten olen itse kiimat kokenut. Ja toisaalta tuo progesteronitesti antoi vahvistuksen käsitykselleni. Mallan kiima kestää 14-15 päivää ja loppuu siihen täysin. Ja neidille suotuisa aikaikkuna on todella lyhyt, luultavasti yhden vuorokauden tai luultavasti vain muutamia tunteja 11. päivänä kiiman alusta. Ja sen kyllä huomasi sekä tässä että tammikuun yrityksessä varsin selvästi.

Itsellä olo on aika lailla surullinen ja tyhjä. Pennut ovat olleet kovasti toivotut ja haaveillut. Monta ihanaa perhettä on odottanut yli vuoden omaa pentua, mutta ennen kaikkea unelma omasta tyttöpennusta kaatui taas. Ja tällä hetkellä en jaksa miettiä, mikä on kasvatukseni tulevaisuus vai tuliko se päätökseen nyt tässä. Toki olen monta vuotta miettinyt, jaksanko enää kasvattaa, vaikka pentueita on ollut todella harvoin, keskimäärin kerran neljässä vuodessa.Olen nyt sairastanut kymmenen vuotta vakavia sairauksia ja se vaikuttaa omaan jaksamiseen. Olen onneksi saanut kasvattaa viisi ihanaa pentuetta, jos tämä nyt päättyy tähän.

Pate on aivan ihana uros ja on ollut ilo tutustua häneen ja hänen omistajaansa. Ja nuori parihan tuli vallan loistavasti juttuun.

Tällä hetkellä Keijukaisten kennelissä jatketaan tyttökolmikon kanssa, ottamatta paineita tulevasta.

Oikein hyvää kesää kaikille, jotka sivujani seuraavat.

Paljon onnea viikko sitten 12 vuotta täytteneille Vekulle, Ransulle, Iikalle ja Naavalle sekä tietenkin kotiin Oona-mummolle.

Varmuudella elossa ovat Oona-mummukan lisäksi Ransu ja Iikka ja toivottavasti myös Vekku ja Naava ovat saanet syntymäpäiväjuhlia viettää.

Paljon terveitä ja hyviä vuosia kaikille!

Kuvassa Oona odottelee synttärikakkua. Tai mitä tahansa herkkua. Ihana mummo.

Huhtikuu on mielletty Keijukaisten kennelissä kuoleman ja surun kuukaudeksi, koska jostain mystisestä syystä kaikki lapinkoiratyttömme ovat hypänneet tunturituulten mukaan nimenomaan huhtikuussa. Tämäkään vuosi ei mennyt ilman kuolemaa, jos toki omasta väestä olemme kaikki oikein hyvässä kunnossa ja ihmetelleet aikaista kevättä.

Perjantaina 24.4.2026 toisen pentueeni toiseksi viimeisen teräskannon aika tuli hypätä tunturituulten mukaan. Eetu eli pitkän ja terveen elämän - vanhuuden oireet pakottivat tekemään surullisen päätöksen 15 vuotta ja 2 kuukatta vanhalle pojalle.

Kiitokset Eetun perheelle hyvästä ja rakastavasta kodista ja paljon voimia suruun.

Keijukaisten kennelin tyttökolmikko ja ihmiskaksikko toivottaa kaikille blogin ja kotisivujen lukijoille Oikein Mukavaa ja Onnellista Uutta Vuotta 2026.

Meillä vuosi ei alkanut onnistumisen merkeissä, mutta ei tässä silti pettymyksen tunteita ole. Malla aloitti kiiman juuri ennen joulua ja vierailimme ihanan uroksen luona kolmeen otteeseen. Ensimmäinen päivä (30.12.) oli selvästi liian aikaisin, mutta uudenvuodenaattona pariskunnalla oli aktiivista yrittämistä ja Malla hyvinkin halukkaana. Yritykset eivät kuitenkaan menneet loppuun asti. Olimme yön hotellissa Kajaanissa, mutta ajelimme uudenvuoden viettoon kotiin ja tänään kävimme päiväseltään uuden kiekan pojan luona.

Hyvä yrittäminen jatkui tänäänkin ja kaksi kertaa todella näytti, että nyt ollaan maalissa, mutta uros laskeutui selältä pois ja puolentoista tunnin jälkeen meno alkoi olla jos sen verran väsynyttä, että päätettiin lopettaa yrittäminen siihen. Lopputulos sinänsä ei harmita, ainoastaan se, että tykkään uroksesta aivan hurjana ja niin mieluusti olisin hänen ja Mallan tyttären ottanut laumamme jatkoksi. Mutta niin ei tule tapahtumaan, seuraavaan kiimaan valitsen toisen uroksen, koska tämä pari ei nyt aivan ilmeisesti ollut tarkoitettu toisilleen. Mutta kiitokset urokselle ja uroksen omistajalle vieraanvaraisuudesta ja yrityksestä.

Odottelemme Mallalle uutta kiimaa noin kesäkuussa ja astutusta kesä-heinäkuussa.

Keijukaisten kennel on nyt virallisestikin Kiimingissä, kun saimme lopulta muutettua vapaa-ajanasunnon vakituiseksi osoitteeksi. Tämä on menneen vuoden paras uutinen meillä!

Tämän vuoden suunnitelmia ei juurikaan ole - paitsi tuo pentuesuunnittelu. Muuten elo jatkuu rauhallisesti maaseudun rauhassa ja keskitytään tyttöjen kanssa ulkoiluun lähimetsissä.

Edellinen blogikirjoitus tuli julkaistua keskellä talvea ja nyt ollaan jo kohta keskikesän juhlassa. Juhannusaatto on jo ylihuomenna! Säät on olleet vaihtelevat ja vähäisissä määrin lämpimät, mutta joka tapauksessa Mukavaa Juhannusta kaikille!

Viime kuukausiin on mahtunut kaikenlaista koiramaista juttua, lähinnä erilaisten eläinlääkäritoimien muodossa. Oona-mummo steriloitiin huhtikuun alussa. Mummolla alkoi vuosi sitten kiimatahti tihentyä noin kolmeen kuukauteen, joten päädyimme poistattamaan kohdun ennakoivana toimena. Ja se olikin hyvä ratkaisu, sillä kohdusta ja munasarjoista löytyi kystia. Onneksi mitään sen vaarallisempaa ei löytynyt ja mummeli toipuikin varsin nopeasti leikkauksesta.

Kävimme ennen sterilisaatiota, tammikuussa 2025 näyttämässä Oonan poskessa ollutta pattia ja se osoittautui kystaksi. Kysta tyhjennettiin, mutta se tuli takaisin toukokuussa, kuten vähän ennakoitiinkin. Niinpä toukokuun lopussa mummeli oli uudelleen eläinlääkärin operoitavana ja kysta poistettiin leikkauksessa.Oona oli hetken aikaa katu-uskottava mummo seitsemällä poskitikillä, mutta nyt leikkauskohta on kovaa kyytiä karvoittumassa umpeen. Nyt kystan ei enää pitäisi uusia, ainakaan tähän samaan paikkaan.

Tämä on ollut sikäli erikoinen tilanne, että Oonalla ei ole tullut nisäkasvaimia/syöpää kuten äidillään, mummollaan tai isomummollaan, vaan kohtu poistettiin puhtaasti tihentyneen kiimavälin takia.

Oonan operaatioiden välissä käytin Mallan virallisissa terveystarkastuksissa toukokuussa. Tulokset ei kaikilta osin ole ihan priimaa, mutta kuitenkin riittävän hyvät jalostuskäyttöä miettien, kun huomioi seikat urosvalinnassa. Malla tutkittiin laajasti. Silmät (sekä peilaus että gonioskopia) ovat terveet, samoin polvet ja kyynärät. Lonkat lausuttiin CB, jossa C-tulos johtuu löysyydestä. Mutta lonkkaindeksi näytti kesäkuussa 106 eli tilanne ei ole ihan niin huono kuin kirjaimet antavat olettaa. Selkäkään ei tullut ihan puhtaana takaisin. Spondyloosia ei onneksi ollut, mutta VA1 ja LTV1, molemmat pienistä muutoksista johtuen eikä pitäisi vaikuttaa koiran elämään mitenkään. Mutta jalostusmielessä tuo on tietenkin asia, mikä täytyy huomioida. Malla on vanhempiensa perusteella prcd-PRA ja pompen terve sekä testattu DM terveeksi. Arjen elämässä Mallan terveydessä ei ole mitään poikkeavaa ja luonnekin on jees, joten pentusuunnitelmat ovat käynnistyneet ja tällä hetkellä on uroksen pohdiskelu meneillään.

Mahdollinen astutus lienee joskus alkuvuodesta 2026. Voi että, jos tästä tytöstä tulisi jatkumoa meidän perheeseen, niin siinä olisi jo kuudennen polven oma kasvatti. Mutta aika näyttää ja mahdollisesta pentueesta tulee kyllä lisätietoa kotisivuille, kun on jotain kerrottavaa.

Onhan hän vaan ihana tyttönen...