maanantai, 15. tammikuu 2018

Pentuja ei tulossa

Tänään käytiin Oonan kanssa tapaamassa eläinlääkäriä tiineystutkimuksen osalta. Raskaushan vaikutti etenevän hyvin, mutta pentujen liikkeitä ei koskaan alkanut tuntua. Ja niinhän siinä kävi, että prinsessa ei saa pentuja.

Pettymys on suuri, vaikka jollain tasolla aavistelinkin asian päättyvän näin. Katsotaan kevään kiimasta uudestaan, eri uroksella. Ja nyt sitten keskitytään ulkoiluun ja kiinteyttämään Oona entisiin mittoihin.

keskiviikko, 3. tammikuu 2018

Pentuja tulossa

Kyllä meillä taitaa olla pullat uunissa, vaikka astutus ei mennytkään ihan oppikirjan mukaan. Oonan maha on alkanut pyöristyä ja pentuja odotetaan syntyväksi viikolla 3. Toivottavasti pentuja tulee, sillä pidän sekä Oonasta että Uulasta ihan mahdottoman paljon.

Kuvassa astutuspäivän tunnelmia... nyt tämä kuva jo naurattaa aika kovastikin. Neiti ensikertalainen ja kokenut vanhempi herrasmies - että näinkö sen piti mennä vai miten se olikaan.

-- Oona%20ja%20Uula.jpg

 

lauantai, 2. joulukuu 2017

100 vuotta, 10 vuotta ja jännittäviä aikoja

Unna.jpg

Edellisestä päivityksestä on mennyt melkein puoli vuotta, mutta ei tässä ole puoleen vuoteen kovin isoja asioita tapahtunut koirarintamalla. Muussa elämässä on kyllä sitten tapahtumia riittänyt ja nyt sitten koirarintamallakin.

Yläolevassa kuvassa on tämän päivityksen sankarit Hiidenportissa Sotkamossa reilu kuukausi sitten. Vasemmalla Unna-mummo, joka viettää tänään kymmenvuotispäiväänsä ja itse asiassa taitaa ihan näillä hetkillä olla tasan kymmenen vuotta. Unnahan syntyi sisaruskatraan loppupäässä, viidentenä tai kuudentena ja oli heti selvää, että tämä tättähäärä jää kotiin. Eikä ole tarvinnut katua päätöstä, vaikka varmasti kuka tahansa pennuista olisi yhtä rakas. Tietojeni mukaan pentueesta on elossa suurin osa eli onnea Mella, Saana, Einari ja Lappi. Hollantiin muuttaneen Eskon tilannetta en tiedä ja Aasa kuoli reilu vuosi sitten. Kiitokset kaikille vuosien hyvästä hoidosta ja välittävästä kodista.

Unna on edelleen erittäin vilkas, mutta omapäisyydessä jo himpun antanut periksi. Terveyskin on ihan huippuluokkaa, pari vuotta sitten leikatusta syövästä huolimatta. On 7-vuotiaaseen tyttäreen ja 4-vuotiaaseen tyttärentyttäreensä verrattuna melkoinen elohiiri, mutta kokonaisuudessaan ihan täydellinen paketti.

Kuvassa oikealla istuu kolmannen pentueeni kasvatti Oona. Oona on toinen tämän päivityksen stara. Kolmisen viikkoa sitten kävimme tapaamassa Uulaa ja pariskunta viihtyikin keskenään oikein hyvin. Täytyy sanoa, että Oona on koiristani ollut selkeästi helpoin astutustilanteessa, neitihän seisoi kuin sahapukki. Siitä huolimatta tilanne on varsin epävarma. Kaksi hyvää astutusta kyllä, mutta kummallakaan kerralla koirat eivät jääneet nalkkiin. Itse astutukset tapahtuivat ihan oppikirjanmukaisesti ja molemmilla kerroilla katsoimme, että nyt ovat nalkissa. Mutta niin vain herrasmies laskeutui alas ja se oli siinä. Toki pentuja on tullut ilman nalkkia ja toisaalta tyhjäksi on jäänyt, vaikka ovat olleet nalkissa Että jäädään nyt odottelemaan ja katsellaan, miltä se näyttää. Mutta jos pentuja on tullakseen, ne syntyvät tammikuun puolivälin jälkeen ja ovat luovutuksessa maaliskuussa.

Tasapuolisuuden nimissä kuva myös Iinasta, vaikka mammalle ei tässä vaiheessa kuulukaan mitään erityistä kerrottavaa.

Iina.jpg

JUHLITAAN YHDESSÄ SATAVUOTIASTA SUOMEA!

sunnuntai, 18. kesäkuu 2017

Viikko Juhannukseen

Ja saapuihan viimein kesä ja lämpö. Olemme nautiskelleet auringosta ja ulkoilusta. Teimme hiljattain kokeellisen päivävaelluksen Talaskankaalle. Patikointia tuli viisitoista kilometriä, enpä olisi vuosi sitten uskonut, että palaisin vielä tällaiseen kuntoon. Ihmeitä näemmä tapahtuu.

Tytöillä oli vallan kivaa myös. Yritettiin ottaa kuvaa kolmikosta, mutta sehän on ihan mahdotonta. Tässä kuitenkin paras otos. Oona katsoo Patalampea, Iina-äiti vieressään ja Unnasta näkyy pelkkä häntä.

IMG_4994.jpg

 

lauantai, 13. toukokuu 2017

Kevät etenee hitaasti

... eikä näitä päivityksiäkään mitenkään vauhdilla ole tullut.

Vaikka onhan tässä ollut kaikenlaista koiramaista tapahtumaa pitkin kevättä. Ensin helmikuussa Metsänlapset täyttivät kuusi vuotta ja sitten toukokuussa Linnunlaulut kolme vuotta. Molempien pentueiden koko viisikko on edelleen elossa eikä mitään uutta erityistä kerrottavaa ole paitsi Koivunoksan eli Viken osalta. Syntymäpäivän "kunniaksi" poika pääsi eroon kulkusistaan. Toivotaan, että kastraatio tasoittaa poikaa ja rodulle epätyypillinen arvaamattomuus ihmisiä kohtaan laantuu.

Oonan kanssa on kunnostauduttu useammalla saralla. Viime lauantaina olimme Oulaisten näyttelyissä, joka ei ollut prinsessan mieleen. Esiintyminen oli kamalan nihkeää eikä tuomarikaan ihan äärettömästi tykästynyt Oonaan. Tuloksena kuitenkin AVO EH4.

Sunnuntaina kävimme Raahen näyttelyssä. Siellä Oona esiintyi oikein mallikkaasti ja tuomarikin tuntui tykkäävän. Tuloksena AVO ERI2. Arvostelussa oli maininta, ettei turkki ole parhaimmillaan. Ei niin eikä siitä ole enää juuri kerrottavaa. Näyttelyn jälkeen kampasin lähes kaiken pohjavillan pois. Nyt sitten jäämme nauttimaan kesästä ja panostetaan enemmän metsässä liikkumiseen. Toiveissa on joku vaellus kesän aikana, jos minun selkäydinvamma antaa siihen mahdollisuuden.

Maanantaina kävimme eläinlääkärissä ottamassa uuden polvilausunnon. Edelleen oli priimaa ja nythän tulos on sitten hautaan asti voimassa. Samalla otettiin pieni verinäyte ja eilen saatiin tulos, että Oona on perinyt äidiltään geenivirheen eli myös pikkulikka on DM-statukselta kantaja.

Tämä ei suoranaisesti muuta pentuesuunnitelmia, jos jalostustoimikuntaa hyväksyy ensimmäiseksi ehdottamani uroksen Oonalle. Uros on DM-statukselta terve. Mielenkiinnolla odotan jalostustoimikunnan tuomioita, laitoin kyselyn pari viikkoa sitten. Päivitän sitten kotisivujen puolelle tiedot tulevasta pentueesta, kun saan vastauksen.

Meillä on taas aikamoista haipakkaa elämässä ja monenlaista projektia ja menemistä pystyssä. Kiirettä riittää niin töissä kuin vapaallakin. En pitänyt talvilomaa, koska haluan säästää mahdollisten pentujen ajalle kunnon loman. Siksi pidän vain lyhyen kesälomankin, joskus loppukesästä.

Näissä merkeissä jäädään odottamaan kesää. Hitaasti tuntuu tänä vuonna tulevan.