Virallisesti kylläkin huomenna, mutta nyt sattui sopiva sauma päivittää kuulumisia.

Viikkoon on mahtunut taas kaikenlaista uutta. Kuulo toimii nyt erinomaisen hyvin, joten tällä viikolla on kauhisteltu imuria. En toki pentuaitausta ole imuroinut, mutta jo pelkkä imurin päälle laittaminen ihmetyttää pentuja. Mutta eipä siinä mitään, ehtivät varmasti kyllä tottua laitteeseen tässä tulevien viikkojen aikana. Tällä viikolla on myös aloitettu kiinteän syöminen ihan oikeasti ja hyvin se uppoaakin. Maitobaari on toki edelleen auki. Hyvin syövät kaikki. Ja eilen leikattiin taas kynnet. Pennuista alkaa huomata luonne-eroja hiljalleen. Ihan normaaleilta pennuilta kaikki vaikuttavat, joskin ihmeellisen rauhallisilta. Liekö sitten helle pehmentänyt vai ollaanko tässä vasta pääsemässä vauhtiin.

Pentuaitaukseen on laitettu leluja ja kyllä niiden kanssa jo pientä painia pidetään ja vetoleikkejäkin on näkynyt. Toki ne hereilläolojaksot on vielä kovin lyhyitä, suurin osa ajasta menee nukkumiseen. Ja nyt kun kuulo toimii, laitamme aamulla radion päälle ja illalla nukkumaan mennessä sammutamme sen. Vähän jo rytmiä vuorokauteen, jos toki nukkuvat kyllä hyvinkin rauhallisesti yöt. Oona käy imettämässä pari kertaa yössä ja siitä on pieniä riemun kiljahteluja. Mutta nopeasti rauhoittuvat takaisin unille.

Tänään oli sitten todella jännittävä päivä: kävimme ensimmäistä kertaa ulkona. Alkuun se oli hyvin pelottavaa, mutta mielenkiinnolla pennut tutkivat nurmikkoa ja jopa sinne muutama pissikin tuli. Oonan ei tarvinnut yksin huoltehtia vauvoista, vaan Iina-mummo tuli kaveriksi kannustamaan pienokaisia. Iina on ihan hurjan ihastunut noihin pienokaisiin, käy säännöllisesti tarkistamassa tilanteen pentuaitauksen laidalta. Aitaukseen ei ole lupa mennä, vaikka aika lailla suopealla mielellä Oona onkin. Itse asiassa Iina meinaa omia pentuja itselleen, joten on pidetty rajaa Iinan oikeuksissa. Unna taas tykkää katsella sivummalta eikä osallistu hoitotalkoisiin. Yhtä pentua hän voi tutkailla, mutta enemmän on liikaa isomummolle.

Tänään saatiin otettua oikein hyvät passikuvat pienistä. Lisäsin ne jokaisen pennun omalle kotisivulle. Ainakin toistaiseksi olen pärjännyt seitsikon kanssa ilman tunnistuspantoja ja koko ajan helpommin, kun jokaiselle alkaa tulla yksilölliset värit selvemmin ja selvemmin.

Kuvassa ulkoilun ensihetkiä.Huomioikaa Iinan onnellinen ilme!