Ja siinähän ei paljon iloa ja riemua ole riittänyt. Maanantaina kävimme eläinlääkärillä näyttämässä leikkausjälkiä ja tikin poistossa. Mulla oli jo klinikalle mennessä aika varma näkemys, että ei ole toipuminen mennyt ihan putkeen, molemmilla mummoilla kun on selvästi ollut turvotusta: Annilla kolme kohtalaisen isoa ja Unnalla yksi iso. Unna pääsikin sitten toistamiseen leikkauspöydälle, Unnalla tuli haavasta toista desiä kudosnestettä ja hänelle asennettiin dreeni.

Unna maanantaina heräämössä

Eilen sitten menimme taas eläinlääkärille, tarkistamaan tyttöjen leikkausjäljet ja poistamaan Unnalta dreeni. Anni on alkanut toipua hyvin ja saa elää normaalia arkea. Myös Unnalla toipuminen on lähtenyt hyvin liikenteeseen, mutta dreenin poistosta johtuen edessä on vielä viikko lepoa.

Samalla saatiin keskeneräisestä patologinlausunnosta tieto, että molemmilla on ollut pahanlaatuisia kasvaimia eli syöpähän se sitten on. Näytteet ovat kuitenkin olleet ei-agressiivista mallia, joten ennuste on hyvä. Mutta eihän syöpä sanana tai todellisuutena herätä mitään erityisen iloisia tai toiveikkaita tunnelmia.

Nyt sitten jännitetään lopullista patologin lausuntoa. Toivotaan, että ei taas kerran vedetä mattoa jalkojen alta ja onhan tässä näitä ikäviä uutisia ihan tosissaan nyt ollutkin.