Kelit meni perin kylmäksi. Ulkona on tälläkin hetkellä vain viitisen astetta lämmintä ja satelee tämän tästä. Ollaan kuitenkin ulkoiltu pentusten kanssa pariin otteeseen tänäänkin. Viileä keli saa pennut paljon vilkkaammiksi, vaikka toki heillä päivä päivältä on paremmat valmiudet liikkumiseen. Ja kun eivät luonteeltaan mitään hippaliisoja ole, niin yleensä yksi on menossa tuonne ja toinen tänne ja loput jonnekin ihan toisaalle.

Minua ja aikuisia koiria tuo vesisade tympii, joten puolen päivän liikuntahetki vietettiin osin sisätiloissa ja sekin on pennuille varsin lystikästä. Isosta talosta löytyy vaikka mitä mielenkiintoista tutkittavaa ja erilaisia leluja, mitä kannella. Ajattelin, että tässä onkin oiva hetki ottaa pentu kerrallaan kuvattavaksi ja niinhän minä makuuhuoneessa sängyn päällä pentusia filmasin. Toki viihdykkeeksi piti antaa siansaparo, että he edes hetken pysyvät aloillaan.

Mitään uutta meidän elämässä ei hirveästi ole tapahtunut.Toki pennut vaativat koko ajan enemmän virikkeitä ja toimintaa. Päivät menevät aikataululliset tiettyjen rutiinien mukaan, mutta sisällöltään ne ovat kovin erilaisia. Eilinen oli taistelupäivä, pennut olivat toistensa kimpussa koko hereilläoloajan ja rauhoittuminen unille vei jopa puolituntia. Tänään on taas enemmän rallateltu juoksennella ja pentuhuoneeseen tulee hiljaisuus samantien, kun oven sulkee. Olen tarkka noista lepohetkistä, koska kasvava pentu tarvitsee unta, vaikka noita pentujen touhuja onkin hyvin mielenkiintoista seurata.

Iina on menettänyt mielenkiinnon imettämiseen, mutta viihtyy kyllä muuten pentujen parissa erinomaisesti. Iina on myös palautunut omaksi itsekseen eli härnää äitään ja mummoaan tämän tästä takaa-ajoleikkeihin ja lenkilläkin revittelee vauhdilla pitkin kankaita.Tosin entinen neiti rauhallisuus ei ole unohtanut perässä hiihtämistäkään. Iina on ollut emänä ihastuttava kuten äitinsä ja mummonsa.

Huomenna menemme eläinlääkärin tarkastukseen ja hetki sitten maksoin pentujen rekisteröinnin, joten pian pentueen pitäisi näkyä jalostusnetissä. Paperit ehtinevät tulla juuri ja juuri Juhannukseksi, joten Ransukin saanee kaikki paperit mukaansa. Ransu tosiaan muuttaa ensimmäisenä. Tässä alkaakin pian muuttotouhut kaikkien pentujen kanssa ja pennut alkavatkin olla valmiita seisomaan omilla jaloillaan uusien perheiden kanssa. Ollaan pyritty tarjoamaan pennuille turvallinen, monipuolinen ja virikkeellinen vauva-aika, jotta uusilla perheillä olisi helppo lähteä kirjoittamaan jatkotarinaa pienen lapinkoiran elämään.

Nyt kuvia. Ensimmäisenä Vekku, joka on pentuee pienin poika, mutta iloisin ja ihmisläheisin poikakolmikosta. Missä tytöt, siellä yleensä Vekkukin. Vekku on reipas ja häntä vispaa tauotta. Haluaa olla ihmisen lähellä, usein sylissä, mutta vauhtia tämän pojan liikkeistä ei puutu. Sellainen Vekkuli-velikulta!

 

Ransu the rauhallisuus. Muhkea, selkeästi urosmainen kokonaisuus. Hiljainen kuin mikä, rakastaa Anni-isomummoa ja on erittäin hyvällä ruokahalulla varustettu. Tykkää tuumailla maailmaa, mutta toisinaan jalat vievät vauhdilla eteenpäin. Haluaa päivittäin käydä sylissä, mutta ei joka hetki kuitenkaan. Ransulle on tullut hauska ruskea laikku päälakeen, sitä ei näissä kuvissa näy.

 

Iikka... Mikä muhku! On karvaa ja on kokoa ja melkoinen persoona koko otus. Niin ja on ääntä sekä ruokahalua, mutta ei todellakaan ole mikään sylikoira. Tulee kyllä silitettäväksi, mutta sylissä ei viihdy. Maailma on mielenkiintoinen paikka, Iikka tutkii sitä hyvin itsenäisesti ja itsevarmasti, kehittelipä hän karkureitin pentuhäkistä ihan itsekseen. Renne saa ihan mahtavan siskonpojan riesakseen!

 

Naava-prinsessa. Ihana kaunotar, hyvin ihmisläheinen luonne. Pikkutyttönen, mutta satunnaisesti kovaääninen. On erikoistunut etsimään tietä Kiinaan eikä kiinnostu puruleluista ollenkaan, vaikka ensimmäisessä kuvassa on muka syövinään siansaparoa. Vetoleikkejä tykkää leikkiä ja Iikan kanssa ovat usein sotajalalla. Pieni, mutta pippurinen, ihmisille tavattoman lempeä, mutta ei ana malta rauhoittua sylissä.

 

Oona... korkeat paikat kiinnostavat, kiipeilee aina kun mahdollista. Aivan erityisen leimaantunut minuun, istuisi varmaan maailmantappiin sylissä. Toistaiseksi en ole halunnut huomioida Oonaa sen enempää kuin muitakaan pentuja, mutta Oona haluaa huomioida minut enemmän kuin kukaan muu pentu. On siis selvästi valinnut minut ja meidän perheen. Järjettömän vilkas, hirveä huutamaan ja on varmaan edellisessä elämässä ollut kenguru... ja tämän sitten menin valitsemaan itselleni!

Mulle ei koskaan pitänyt tulla taittokorvaista - tuli Iina. Mulle ei koskaan pitänyt tulla merkkiväristä - tuli Oona. Ja mullehan ei koskaan pitänyt tulla riistanväristä tai parkkia eikä varsinkaan viidettä koiraa. Muistuttakaa näistä kuolemattomista sanoista vuonna 2017...